Milloin järjestelmien pitää puhua keskenään
Lyhyesti: Integraatio kannattaa, kun tieto muuttuu tiheään ja tarvitset sen heti, ja käsin kopiointi voittaa, kun siirtoon kuluu alle puoli tuntia viikossa eikä virhe maksa. Liitos itsessään on päivien työ; hinta syntyy säännöistä, jotka on päätettävä ensin: kumpi järjestelmä on oikeassa, mihin suuntaan tieto kulkee ja kuka huomaa katkon.
”Saako tämän liitettyä meidän toiminnanohjaukseen?” on yksi ensimmäisistä kysymyksistä lähes joka keskustelussa. Vastaus on melkein aina kyllä. Kiinnostavampi kysymys on, kannattaako se tehdä heti.
Integraatio on harvoin teknisesti se vaikein osa projektia. Se on useammin se osa, joka ei ole omissa käsissä, ja siksi se on myös yleisin syy aikataulun pettämiseen.
Kolme tapaa siirtää tieto
Ihminen kopioi
Joku katsoo toisesta näkymästä ja kirjoittaa toiseen. Tätä väheksytään turhaan. Jos rivejä on kymmenen viikossa, kopiointiin menee minuutteja, ja se toimii silloinkin, kun toinen järjestelmä on alhaalla.
Tiedosto liikkuu
Toisesta järjestelmästä otetaan ajo, ja toinen lukee sen. Vanha tapa, mutta kestävä: se on helppo tarkistaa, helppo ajaa uudelleen ja helppo korjata, koska välissä on jotain, jonka voi avata ja katsoa.
Rajapinta juttelee suoraan
Järjestelmät keskustelevat keskenään ilman ihmistä. Tämä on se, jota useimmiten tarkoitetaan integraatiolla, ja se on paras vaihtoehto silloin, kun tieto muuttuu usein ja sitä tarvitaan heti.
Nämä eivät ole toistensa parempia ja huonompia versioita. Ne ovat eri vastauksia eri tilanteisiin, ja välimuoto on hämmästyttävän usein oikea.
Integraation hinta ei ole liitos
Yhteyden avaaminen on tavallisesti muutaman päivän työ. Hinta ei synny siitä. Se syntyy säännöistä, jotka pitää päättää, ennen kuin yhteys voi olla olemassa:
- Kumpi on oikeassa? Kun sama asiakas on molemmissa järjestelmissä eri osoitteella, kumman osoite jää voimaan?
- Mihin suuntaan tieto kulkee? Yhteen suuntaan on yksinkertaista. Molempiin suuntiin on kaksi kertaa monimutkaisempaa, ei puolitoista.
- Mitä tapahtuu, kun yhteys on poikki tunnin? Jääkö työ odottamaan, kertyykö jono, vai jatkuuko työ ja tieto siirtyy myöhemmin?
- Kuka huomaa, jos se lakkaa toimimasta? Hiljaa rikkoutunut integraatio on huonompi kuin ei integraatiota lainkaan, koska siihen luotetaan.
Nämä ovat liiketoimintapäätöksiä, eivät teknisiä. Kukaan toimittaja ei voi tehdä niitä puolestasi, ja juuri siksi ne on hyvä käydä läpi, ennen kuin kysyt hintaa.
Neljä kysymystä ennen integraation tilaamista
- Onko toisessa järjestelmässä rajapinta, ja mitä se maksaa? Moni toimittaja hinnoittelee rajapinnan erikseen, ja hinta voi olla kuukausimaksu. Tämä selviää harvoin esitteestä.
- Kenen luvalla se avataan? Rajapinta on toisen toimittajan hallinnassa. Aikataulu, jonka me lupaamme, ei sido heitä.
- Onko rajapinta dokumentoitu? Dokumentoimaton rajapinta on arvaustyötä, ja arvaustyötä ei voi hinnoitella kiinteästi.
- Mitä tapahtuu, kun toinen järjestelmä päivittyy? Rajapinnat muuttuvat. Kysy, kuka ilmoittaa muutoksesta ja kuinka paljon etukäteen.
Milloin käsin kopiointi on oikea vastaus
Kun tietoa on vähän, se muuttuu harvoin ja siirtäjä on joka tapauksessa se, joka näkee, jos jokin näyttää väärältä. Silloin integraatio maksaa enemmän kuin se säästää ja tuo mukanaan uuden asian, joka voi rikkoutua.
Karkea raja kulkee siinä, kuluuko kopiointiin enemmän aikaa kuin puoli tuntia viikossa, tai onko virhe kopioinnissa sellainen, joka maksaa. Jos kumpikaan ei täyty, säästät rahaa jättämällä sen tekemättä.
Miksi Ensiaskel ei sisällä integraatioita
Ensiaskel on kiinteä hinta ja kaksi viikkoa. Molemmat perustuvat siihen, että työ on omissa käsissämme. Integraatiossa toinen pää on jonkun muun hallinnassa: heidän aikataulunsa, heidän dokumentaationsa, heidän lupansa.
Emme voi luvata kiinteää hintaa asialle, jonka toista päätä emme hallitse. Siksi integraatiot kuuluvat kehitysvaiheeseen, jossa hinta sovitaan rajauksen perusteella sen jälkeen, kun tiedämme, mitä toisesta päästä löytyy. Pienen ja selkeän rajapinnan voi silti sopia jo Ensiaskeleen rinnalle, omalla hinnallaan, kun toinen pää on ensin katsottu.
Käytännössä tämä on osoittautunut hyväksi järjestykseksi muutenkin. Kun ensimmäinen prosessi on ollut käytössä kuukauden, tiedät paljon tarkemmin, mitä tietoa oikeasti tarvitset toisesta järjestelmästä, ja se lista on tavallisesti lyhyempi kuin se, joka kirjoitettiin ennen aloitusta.